Marjamäki Pekka

Tapparan ja Leijonien puolustaja Pekka Marjamäen lyöntilaukaus siniviivalta oli 1970-luvulla suomalaisen jääkiekon tehokkain yksittäinen ase. Kaikkiaan 20 kautta kestäneellä urallaan Marjamäki edusti Suomessa yhtä seuraa, Tampereen Tapparaa.

Pekka Marjamäki on viimeistä ulkojäillä pääsarjakiekkoilun aloittanutta sukupolvea. Tapparan edustusjoukkueeseen hän nousi vuonna 1964 vasta 16-vuotiaana. Maajoukkueeseen hän nousi paria kautta myöhemmin debytoiden MM-jäällä Wienissä 1967.

Tapparan menestys 1960-luvun jälkipuoliskolla jäi vaatimattomaksi. Suunta muuttui kun Marjamäen pakkipari Kalevi Numminen otti seurassa valmennusvastuun. Siinä missä Marjamäki ei kahdeksalla ensimmäisellä SM-sarjakaudellaan ollut saanut yhtään mitalia, loput kaudet Tapparassa tuottivat peräti viisi SM-kultaa ja neljä himmeämpää mitalia.

Marjamäen huippukausi oli 1975, jolloin hän voitti ensin Tapparassa uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden. Saksan MM-kisoissa Leijonien tehokkain pelaaja valittiin kisojen parhaaksi puolustajaksi sekä All Stars -kentälliseen. Vuoden lopuksi hänet valittiin vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi.

Pekka Marjamäki valittiin IIHF:n Hall of Famen jäseneksi vuonna 1998 historian toisena suomalaispelaajana. Palomiehenä Tampereella työskennellyt Marjamäki kävi kokeilemassa Ruotsin pääsarjaa HV-71:ssä kahden kauden ajan. NHL-tarjoukseen hän ei kuitenkaan tarttunut.