Numminen Kalevi

Sekä Tapparan pelaajana että saman seuran valmentajana kolme Suomen mestaruutta voittanut puolustaja Kalevi Numminen ylsi myös Leijona-maajoukkueeseen sekä pelaajana että valmentajana.

Kalevi Numminen nousi Tapparan edustusjoukkueeseen 17-vuotiaana kaudella 1957/58. Seuraavalla kaudella ennakkoluulottomalla asenteella pelannut nuorukainen oli jo Leijona-miehistössä Prahan MM-kisoissa. Koko uralle karttui SM-sarjakausia kaikkiaan 11, MM-kisoja seitsemän ja lisäksi vielä kahdet olympiakisat. Vuoden 1965 MM-kotikisoissa upouudessa Tampereen jäähallissa Numminen oli mukana, vaikka Tappara pelasi tuolloin suomensarjaa.

Jos Nummisen pelaajaura oli lähtenyt vauhdilla käyntiin, myös valmentajana hän lähti liikkeelle vahvasti ja ennakkoluulottomasti. Hän hankki monipuolisesti valmennustietoutta niin idästä kuin lännestäkin, ja hänen johdollaan Tapparasta kehittyi 1970-luvun jälkipuoliskon johtava suomalainen seurajoukkue. Nummisen valmennuksessa Tappara sijoittui SM-sarjan ja SM-liigan kärkikaksikkoon joka kevät 1974–79.

Nuoren valmentajan otteet pantiin merkille myös Jääkiekkoliitossa. Nummisen valmentama Tappara saavutti ensimmäisen SM-mitalinsa, pronssia, keväällä 1973. Samana vuonna Kalevi Numminen pestattiin myös Leijonien päävalmentajaksi. Kotikisoihin 1974 päättyneessä valmennusprojektissa Numminen onnistui kasaamaan Leijona-ryhmän, joka kamppaili tasaväkisesti MM-mitalista. Kalevi Numminen palasi Leijonien päävalmentajaksi 1977–82. Lake Placidin olympiaturnauksessa 1980 Leijonat taisteli loppuun asti mitalista.

Kalevi Numminen sai MM-kisoihin 1982 Leijonien ensimmäiset NHL-vahvistukset Jari Kurria myöten. Nummista itseään oli jo houkuteltu taalaliigaan 1960-luvulla, mutta se ura aukeni vasta hänen vanhimmalle pojalleen. Teppo Numminen pelasi NHL:ssä lähes 1400 ottelua. Kalevi Numminen nimettiin IIHF:n Hall of Fame -galleriaan vuonna 2011.