Salisma Eero

Hämeenlinnalaisen urheilun kaikkien aikojen merkittävin joukkuepelihahmo Eero ”Luiro” Salisma piti päälajinaan pesäpalloa, mutta ehti jääkiekossa olla sekä Tarmon että paikalliskilpailija HPK:n tekijämies. Tarmon shakkiruutuisessa paidassa Salisma voitti kaksi Suomen mestaruutta.

Tarmon riveissä jo vuonna 1938 SM-sarjatasolla debytoinut Salisma toimi sodissa tulenjohtoupseerina. Sodan jälkeen oli vuorossa uran ensimmäinen SM-mitali, hopea keväällä 1945. Salisma opiskeli voimistelunopettajaksi ketjutoverinsa, toisen upseeriveteraanin Keijo Kuuselan tapaan. Kahden SM-kullan jälkeen vuonna 1949 hän teki harvinaisen liikkeen ja siirtyi HPK:n riveihin. Uudessa seurassa hän toimi pelaajavalmentajana johdottaen joukkonsa hopealle vuonna 1952 ja pronssille keväällä 1954.

HPK:n ja Ilveksen välisessä loppuottelusarjassa 1952 kovaotteisena pelaajana tunnettu Salisma sai Jääkiekkoliitolta erikoisen, ehdollisen ottelurangaistuksen taklattuaan Ilveksen Aarne Honkavaaraa. Ehdollisen tuomion takia hän joutui ulosajetuksi seuraavassa ottelussa saatuaan kahden minuutin rangaistuksen. Salisma ei kuitenkaan halunnut protestoimalla vaarantaa pääsyään Oslon 1952 talviolympiajoukkueeseen.

Pesäpallossa Salisma voitti neljä SM-kultaa HPK:n (1936), Haminan Palloilijoiden (1939 ja 1943) ja Toijalan Pallo-Veikkojen (1946) riveissä. Hän pelasi kaikkiaan yhdeksän Itä–Länsi-ottelua 1936–48. Jääkiekossa Salisman pääsarjaura jatkui peräti 44-vuotiaaksi, kevääseen 1960.