Kuusela Keijo

Vain yksi suomalainen joukkuepelien urheilija on osallistunut sekä talvi- että kesäolympialaisiin. Hän on jääkiekkoilija Keijo Kuusela, joka pelasi Leijonissa Oslon talviolympialaisissa ja Suomen maahockeyjoukkueessa Helsingin olympiakisoissa 1952.

Pallotaituri Kuusela oli olympiavuonna jo 31-vuotias, tuon ajan urheilijaksi iäkäs. Hänen parhaat nuoruusvuotensa olivat kuluneet ikätoverien tapaan sodassa, jossa tamperelaissyntyinen nuori mies palveli Ilmavoimissa lentäjänä. Kuusela ammuttiin alas ja hän joutui kestämään sotavankeuden koettelemukset. Urheilijan paluu siviiliin onnistui ryhdikkäästi: hän valmistui ylioppilaaksi heti sodan jälkeen ja voimistelunopettajaksi vuonna 1949.

Kuuselan jääkiekkoura oli alkanut jo ennen sotia Hämeenlinnan Tarmon riveissä. Samoissa väreissä se myös jatkui heti sodan päätyttyä: keväällä 1945 Tarmo otti Kuuselan johdolla historiansa ensimmäisen mitalin, SM-hopean. Kuuselan johtamassa sen ajan suomalaisen jääkiekon kovimmassa ketjussa pelasivat Matti Karumaa ja Eero ”Luiro” Salisma. Salisman siirryttä HPK:n paitaan tilalle tuli Esko Tie, ja Tarmon tehoketju opittiin tuntemaan nimellä Ka-Ku-Ti.

Suomen parhaaksi jääkiekkoilijaksi 1951 valittu Kuusela harjoitteli paljon omalla ajallaan. Aikansa mittapuulla ammattimainen suhtautuminen harjoitteluun ja ravitsemukseen saivat aikaan sen, että Kuusela pelasi SM-sarjassa yli 20 vuotta aina kauteen 1959 saakka.