Leimu Pekka

Pekka Leimu suoritti debyyttinsä miesten tasolla kasvattajaseuransa Tampereen Pallo-Veikkojen suomensarjaa pelanneessa edustusjoukkueessa kaudella 1964–65. Lahjakkaan kiekkoilijan edesottamukset kiinnostivat toiminnanjohtaja Seppo Hellettä, joka houkutteli Pekka Leimun Ilvekseen kesällä 1965.

Pekka Leimu nousi nopeasti Ilveksen ykkösketjuun Reijo Hakasen siirryttyä 1968 Itävaltaan Klagenfurter AC:n riveihin. Uusi superketju syntyi, kun Lasse Oksanen ja Jorma Peltonen saivat Pekka Leimun vierelleen. Tehtävänjako ketjussa oli selvä: Oka ja Tumba pyörittivät peliä Pekka Leimun vaaniessa maalintekotilannetta maila valmiina. Kuviot purivat mainiosti Jorma Peltosen voittaessa pistepörssin viidesti, Pekka Leimun voittaessa maalintekijäpörssin kolmesti ja Lasse Oksasen kerran.

Mestaruussarjauransa Pekka Leimu pelasi Ilveksessä. Kymmenen pelatun kauden mitalitilasto on ainutlaatuinen: kaksi SM-kultaa, kolme SM-hopeaa ja kolme SM-pronssia. Lisänä mitalisaaliissa on Ilveksen saavuttama Euroopan Cupin hopeamitali 1967, jolloin se hävisi finaalit tšekkiläiselle ZKL Brnolle niukasti maalein 3-2 ja 5-4.

Pekka Leimu edusti Leijonia kolmessa arvoturnauksessa. Hän oli 1968 Olympiakisoissa Grenoblessa, kun Leijonat löivät ensimmäisen kerran Kanadan arvokisoissa maalilukujen oltua 5-2. Olympiakisoja seurasivat kahdet MM-kisat, molemmat Tukholmassa vuosina 1969 ja 1970. Pekka Leimu oli Leijonien paras pistemies viimeisissä arvokisoissaan 1970.

Pekka Leimu rikkoi kaudella 1971–72 mestaruussarjan ottelukohtaisen piste-ennätyksen viimeistelemällä seitsemän maalia ja antamalla kaksi maaiin johtanutta syöttöä Ilveksen peitotessa Turun Toverit murskalukemin 23-2. Peliuransa kolme viimeistä kautta Pekka Leimu pelasi Hämeenlinnan Pallokerhon joukkueessa I divisioonassa. Mestaruussarjassa Pekka Leimu keräsi 1,1 tehopistettä per pelattu ottelu, I divisioonassa teholuku oli tismalleen sama.