Reima Tiia

Tiia Reima kuului Suomen naisten ensimmäisen olympiamitalin voittaneeseen Leijonajoukkueeseen Naganossa 1998, kun Suomi löi Kiinan himmeimmät mitalit ratkaisseessa pronssiottelussa maalein 4-1. Olympiakokemusta hän sai myös neljä vuotta myöhemmin Salt Lake Cityssä, Yhdysvalloissa, jolloin pronssiottelu Ruotsia vastaan päättyi katkeriin kyyneliin.

Tiia Reima edusti maajoukkuetta kaksissa Olympiakisoissa, kuusissa MM-kisoissa ja viisissä EM-kisoissa. Naganon olympiapronssin lisäksi hän saalisti viisi MM-pronssia, neljä EM-kultaa ja yhden EM-pronssin. Kaikkiaan hän pelasi 142 maaottelua.

Tiia Reima aloitti SM-sarjassa Ilves-Kiekon riveissä, joista nopeasti siirtyi Ilvekseen, sieltä edelleen Itä-Helsingin Kiekkoon ja lopulta Espoon Bluesin riveihin. Hän voitti urallaan neljä SM-kultaa, kolme SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia. Hän pelasi 332 pääsarjaottelua, joissa ampui 330 maalia ja keräsi 602 runkosarjan tehopistettä. Pudotuspelien 66 ottelussa hän kaunisteli tilastojaan 72 tehopisteellä. Menestyksekästä uraa olivat edeltäneet pelivuodet Ilveksen E-, D- ja C-juniorijoukkueissa, silloin vastustajia kaukaloissa olivat mm. Jere Lehtinen, Ville Peltonen, Sami Kapanen sekä Saku Koivu ja Kimmo Rintanen.

Tiia Reima on pelannut myös Sveitsissä SC Lyssin ja HC Luganon joukkueissa. Mitalitili kaunistui kahdella Sveitsin mestaruudella ja yhdellä hopeamitalilla.

Tiia Reima toimi Bluesin kakkosvalmentajana 2011–14 voittaen kaksi SM-kultaa. Suomen Jääkiekkoliitto on kunnioittanut Tiia Reiman uraa nimettyään naisten SM-sarjan parhaalle maalintekijälle annettavan tunnustuksen Tiia Reima -palkinnoksi.