Kvist Henry

Monien muiden suomalaisen jääkiekon varhaisvuosina vaikuttaneiden Jääkiekkoleijonien tapaan Henry Kvist ponnahti pinnalle Tampereen Ilveksen riveissä. Sota-aikana Upseerikoulun urheilu-upseerina toiminut Kvist oli Ilveksen kapteeni heti sodan jälkeen 1944–46. Seura voitti molempina kausina SM-kultaa. Kovaa taklaava puolustaja otti myös maalintekovastuuta tiukoissa paikoissa, kuten kevään 1945 kultamitalit ratkaisseessa Kiffen-ottelussa.

Kvist vaihtoi sujuvasti heti peliuran jälkeen valmentajaksi. Ajan tavan mukaan viimeinen SM-sarjan pelaajakausi meni pelaajavalmentajan roolissa. Tämäkin kausi tuotti SM-kullan. Ilveksen valmentamisen lisäksi hän peri Risto Lindroosilta myös maajoukkueen valmentajan tehtävän, joka huipentui MM-kisoihin Tukholmassa 1949. Henry Kvistiä voidaan kutsua ensimmäiseksi leijonavalmentajaksi, sillä juuri hänen valmentajakaudellaan Suomen maajoukkue pelasi ensimmäisen kerran leijonavaakuna pelipaidan rintaan ommeltuna.

Suomen jääkiekkopiireissä eläteltiin toiveita päästä mukaan St. Moritzin talviolympialaisiin keväällä 1948. Maajoukkue jopa kokoontui valmistavalle leirille mutta Suomen Olympiakomitea päätti vielä olla lähettämättä kisajoukkuetta. Henry Kvist oli kuitenkin paikalla tarkkailijana.