Jalo Risto

Risto Jalo oli avainpelaaja Ilveksen voittaessa Suomen mestaruuden 1985 ja Leijonien vakiosentteri useissa 1980-luvun arvoturnauksissa.

Jääkiekkouransa Jalo aloitti Koo-Veen junioreissa, ja kasvattajaseuransa väreissä hän teki myös SM-liigadebyyttinsä kaudella 1979/80. Koo-Veen pudottua liigasta samana keväänä Jalo siirtyi muiden seuran parhaiden voimien tavoin Ilvekseen. Tupsukorvissa pelipaikka vakiintui pian. Keväällä 1985 Jalo nousi ratkaisijaksi Ilveksen kukistaessa TPS:n viidennessä ja ratkaisevassa SM-finaalissa 3–2.

Mestaruuskauden jälkeen Jalo lähti NHL:ään, mutta läpimurto Edmonton Oilersin huippumiehistöön jäi tekemättä. Jalo pelasi Ilveksessä vielä viisi ja HPK:ssa neljä SM-liigakautta käväisten välillä Ruotsissa ja Italiassa.

Leijonamiehistössä Risto Jalo pelasi viidet arvokisat alkaen Länsi-Saksan MM-turnauksesta 1983 ja päättyen Sveitsiin 1990. Sarajevon olympiakisoissa 1984 hän pelasi sentterinä Suomen tehoketjussa Summanen–Jalo–Skriko.

Lopetettuaan pelaajauransa 1998 Jalo toimi viiden vuoden ajan Ilveksen toimitusjohtajana.