Porvari Jukka

Jukka Porvari johti kapteenina leijonajoukkuetta, joka ensi kerran huojutti jääkiekkomaailman perustuksia Lake Placidin olympiaturnauksessa 1980.

Hämeenlinnan Tarmossa ja HPK:ssa jääkiekko-oppinsa saanut Porvari siirtyi Tapparaan 20-vuotiaana keväällä 1974. Monipuolinen hyökkääjä valloitti kirvesrinnoissa nopeasti vakiopelipaikan. Porvari saavutti Tapparassa kolme Suomen mestaruutta (1975, 1977 ja 1979). Valmentaja Kalevi Nummisen luottamusta Porvari nautti myös maajoukkueessa; arvokisadebyyttinsä hän oli tosin tehnyt jo MM-Wienissä 1977 Lasse Heikkilän alaisuudessa.

Lake Placidin olympiaturnaus oli ehdottomasti Porvarin kiekkouran kohokohta. Hän iski Vladislav Tretjakin taakse kaksi maalia, joilla Suomi johti ottelua Neuvostoliittoa vastaan viime minuuteille saakka, ja hiljensi amerikkalaisyleisön avausmaalillaan mitalisarjan ratkaisupelissä USA:ta vastaan. Leijonien turnaus päättyi katkerasti neljänteen sijaan, mutta Porvari palkittiin vuoden 1980 parhaan suomalaisen jääkiekkoilijan arvonimellä.

Syksyllä 1981 Porvari aloitti NHL-pelit Colorado Rockiesissa, josta vuotta myöhemmin tuli New Jersey Devils. Amerikan-ura jäi kuitenkin lyhyeksi jalkavamman vuoksi, ja 1983 Porvari palasi Itävallan kautta kotimaahan seuranaan TPS. Lopetettuaan SM-liigauransa 1986 hän kiekkoili vielä pari kautta I-divisioonassa.