Saarinen Erkki

Suomi osallistui ensimmäisen kerran jääkiekon arvoturnaukseen vuonna 1939, kun miesten maajoukkue lähetettiin Baselin MM-turnaukseen. Joukkueen valmentajana toimi helsinkiläinen Erkki Saarinen. Hän valmensi maajoukkuetta vain vuoden 1939, mutta jäi näin ensimmäiseksi lenkiksi ketjua, joka myöhemmin on vetänyt Leijonat maailman huipulle.

Saarinen pelasi aktiiviuransa HJK:n puolustajana. Keväällä 1935 hän juhli muiden klubilaisten kanssa uransa ainoaa Suomen mestaruutta. Peliura jatkui kuitenkin vielä kymmenen vuotta. Maajoukkueessa hän ehti pelata ennen valmentajaksi ”ylenemistään” kolme ottelua. Suomen maajoukkueen ensimmäinen murskavoitto – ylipäänsä tilastojen toinen voitto – heltisi tammikuussa 1939 Viroa vastaan lukemin 9–1. Voitto oli samalla Saarisen päävalmentajauran ainoa. Kahdeksan muuta ottelua päättyivät tappioon.

Vuonna 1938 Suomessa virisi haave saada maajoukkue Ruotsissa järjestettäviin MM-kisoihin. MM-kisat ehtivät siirtyä Ruotsista Sveitsin Baseliin, mutta joukkue lähetettiin talvella 1939 matkaan Erkki Saarisen johdolla. Tuloksena oli viisi tappiota yhtä monesta ottelusta, tosin sekä Hollannille että Italialle hävittiin niukasti 1–2.

Saarisen työ suomalaisen jääkiekon hyväksi on ainutlaatuisen kattava. Paitsi maajoukkuepelaajana ja -valmentajana, hän toimi myös Jääkiekkoliiton luottamusmiehenä sekä palkattuna liiton sihteerinä. Vuonna 1953 Saarinen valittiin Jääkiekkoliiton edustajana Keinojää-yhdistykseen, joka pyrki parantamaan peliolosuhteista. Tekojää rakennettiin Helsinkiin 1958, Tampere oli saanut omansa kahta vuotta aiemmin.

Erkki Saarinen kuoli huhtikuun alussa 1988. Vain hieman yli kuukautta aiemmin Leijonat oli toteuttanut pitkäaikaisen unelman voittamalla Calgaryn olympiakisoissa hopeaa. Baselin MM-kisoissa kaikki ottelunsa hävinnyt Suomi oli viidessä vuosikymmenessä noussut maailman huipulle.