Riihiranta Heikki

Heikki ”Hexi” Riihiranta oli 1970-luvun arvostetuin suomalainen puolustuspelaaja. Kotimaan kaukaloissa hän voitti viisi SM-kultamitalia, kaikki HIFK:n tähtirinnoissa. Menestystä tuli myös Pohjois-Amerikasta, jossa Riihiranta johti ensimmäistä suomalaisammattilaisten aaltoa.

Riihirannan kasvattajaseura oli helsinkiläinen Karhu-Kissat, jonka edustusjoukkueeseen hän nousi jo 16-vuotiaana. Vuonna 1967 hän siirtyi SM-sarjaan nousseeseen HIFK:hon eikä muuta joukkuetta kotimaassa enää koskaan edustanutkaan. Toinen pelikausi tähtirinnoissa toi paitsi uran ensimmäisen Suomen mestaruuden myös pysyväksi osoittautuneen siirron laiturista puolustajaksi. Hexin tavaramerkiksi muodostuivat kovat taklaukset ja kuolemaa halveksuvat heittäytymiset laukausten tielle. Näillä ansioilla aukeni tie myös Leijoniin, joissa Riihiranta teki arvokisadebyyttinsä Tukholman MM-kisoissa 1970.

Vuoden 1974 MM-kisat Helsingin kotihallissa toivat Riihirannalle kutsun Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloihin. Hän siirtyikin yhdessä Veli-Pekka Ketolan kanssa WHA-liigan Winnipeg Jetsiin. Kaksikko voitti Jetsissä WHA:n mestaruuden 1976 mutta myytiin seuraavalla kaudella Calgary Cowboysiin. Riihiranta palasi mieluummin HIFK:hon. Ura oli hyvä päättää tähtirintojen viidennen mestaruuden ratkaisseisiin SM-finaaleihin Jokereita vastaan 1983.

Heikki Riihirannan palvelukset suomalaiselle jääkiekolle eivät vielä olleet ohi. Toimittuaan Pentti Matikaisen apuvalmentajana HIFK:ssa hän seurasi tätä maajoukkueeseen 1991 joukkueenjohtajan ominaisuudessa. Riihirannan pesti kesti 12 vuotta, joiden aikana Leijonat voittivat MM- ja olympiakisoissa yhteensä kahdeksan mitalia.