Eloranta Kari

Lahdessa kolme SM-liigakautta pelannut puolustaja Kari Eloranta menestyi erinomaisesti niin Ruotsissa, Sveitsissä kuin NHL:ssäkin. Leijonissa hän oli yhtenä kantavista voimista voittamassa maajoukkueen historian ensimmäistä mitalia Calgaryn olympiakisoissa 1988.

Eloranta on viimeisiä pääsarjatasolla sekä jääkiekkoa että jalkapalloa pelanneita suomalaisia urheilijoita. Hän debytoi jalkapallon SM-sarjassa Kuusysin joukkueessa vuonna 1973, ja jääkiekossa hän ylsi Kiekkoreippaan mukana liigatasolle 1976. Ainutlaatuiseksi Elorannan lajiyhdistelmän teki se, että vielä pelatessaan NHL:ssä hän kuului Kuusysin edustusjoukkueeseen voittaen jalkapallon SM-kultaa 1982 ja 1986.

Kahden SM-liigakauden jälkeen vuonna 1978 Kari Eloranta siirtyi Ruotsin Elitserienin Leksandin väreihin. Kolmea Taalainmaalla vietettyä kautta seurasi 267 ottelun mittainen ura NHL:ssä, Calgaryssä ja St. Louisissa. Palattuaan Pohjois-Amerikasta taitava Eloranta pelasi kaksi kautta Ruotsissa 1985–87, kolme kautta Sveitsissä 1987–90, käväisi yhden kauden SM-liigan Hockey-Reippaassa 1990/91 ja jatkoi Röglessä Ruotsissa kevääseen 1995.

Aktiiviuransa viimeiset ottelut Eloranta pelasi Lahden uuden seuran, I-divisioonassa pelanneen Pelicansin paidassa keväällä 1996. Maajoukkueessa hän esiintyi neljässä MM-turnauksessa (1979–86), kolmissa olympiakisoissa (1980–1992) sekä Kanada-cupissa 1991.

Jo viimeisen pelaajakautensa aikana 1995/96 Eloranta toimi Pelicansin pelaajavalmentajana. Siitä oli sujuvaa jatkaa päävalmentajana. Hänen johdollaan Pelicans nousi keväällä 1999 SM-liigaan. Vuosina 2002–05 Eloranta valmensi Sveitsin liigan Rapperswiliä ja vielä kausina 2005–06 SM-liigassa Ilvestä.

2000-luvulla Eloranta on valmentanut Suomen lisäksi Sveitsissä, Itävallassa ja Ruotsissa. Hän palasi Pelicansin liigajoukkueen valmennusryhmään 2016.