Kilpiö Raimo

Raimo Kilpiö pelasi yhteensä 21 kautta jääkiekon korkeimmalla sarjatasolla. Hän saavutti kahdesti Suomen parhaan jääkiekkoilijan palkinnon ja voitti Leijonien pistepörssin neljissä peräkkäisissä arvokisoissa.

Kilpiön kasvattajaseura oli Tampereen Ilves, jossa hän pelasi edustusjoukkueessa ensi kerran 1953. Ilveksessä oli käynnissä sukupolvenvaihdos, ja vauhtia oli haettava jopa Suomen sarjasta. Kilpiö johti keskushyökkääjänä tupsukorvien uutta ykkösketjua laitureinaan Teppo Rastio ja Jorma Salmi. Ilves nousikin nopeasti takaisin huipulle voittaen SM-kultaa 1957, 1958, 1960 ja 1962. Neljännen mestaruuden jälkeen tähtisentteri Kilpiö siirtyi työpaikan perässä suomensarjassa pelaavaan porilaiseen Rosenlewin Urheilijoihin.

Rosenlew-yhtiö ryhtyi rakentamaan Kilpiön ympärille huippujoukkuetta. RU-38 nousikin viidessä vuodessa suomensarjasta Suomen mestariksi. Mestaruuskevään 1967 jälkeen joukkue sulautui Porin Karhujen kanssa uudeksi seuraksi nimeltä Porin Ässät. Kilpiö jatkoi Ässissä tämän jälkeenkin vielä kymmenen vuotta voittaen uransa kuudennen SM-kullan 1971.

Arvokisakasteensa Leijonissa Kilpiö sai vuoden 1957 MM-kisoissa Moskovassa. Hän oli Suomen paras pistemies Oslossa 1958, Prahassa 1959, Squaw Valleyn olympiakisoissa 1960 ja Sveitsissä 1961.
Kilpiön nauttimaa arvostusta kuvastaa, että hän voitti Suomen parhaan jääkiekkoilijan palkinnon 1963 historian ainoana alemman sarjatason pelaajana. SM-liigan Vuoden herrasmiespelaajalle myöntämä tunnustus kantaa nykyisin nimeä Raimo Kilpiö -palkinto.