Suhonen Alpo

Historian ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssä ja samaan aikaan vasemmistointellektuelli kulttuuripersoona – Alpo Suhosen on monipuolisuudessaan omaa sarjaansa jääkiekkomaailmassa.

Suhonen menestyi pelaajana mukavasti, pääsarjaotteluita kertyi Porin Karhujen ja Ässien sekä Jokerien paidoissa yli sata. Keväällä 1973 hän juhli SM-kultaa Jokereissa – ja lopetti peliuransa siirtyen valmentajaksi. Ensimmäisen pestinsä Suhonen sai maakuntasarjassa pelanneen FoPS:n peräsimessä nostaen seuran kolmessa talvessa SM-liigaan.

Viimeisen FoPS-kautensa aikana 1977/78 Suhonen toimi A-maajoukkueen apuvalmentajana sekä alle 18-vuotiaiden maajoukkueen vastuuvalmentajana. Nuoret leijonat Suhonen johti EM-kultaan saakka Helsingissä pelatussa turnauksessa. Seuraavalle kaudelle hän sai ensimmäisen ulkomaisen valmentajakiinnityksen valmentaen Sveitsin liigan Ambri-Piottaa.

Palattuaan Suomeen Suhonen toimi SaiPan liigajoukkueen valmentajana 1979–81, minkä jälkeen hänet valittiin Leijonien päävalmentajaksi. Leijona-luotsina Suhonen valmensi 1982–86 päättäen urakkansa talvella 1986 ennen Moskovan MM-kisoja.

Zürichin ja Hämeenlinnan kautta Suhosen ura vei vuonna 1989 Winnipeg Jetsin NHL-organisaation palvelukseen. Pohjois-Amerikassa ura huipentui kaudella 2000/01, jolloin Suhosesta tuli Chicago Blackhawksin päävalmentaja. Välissä hän oli käynyt valmentamassa Klotenin Sveitsin mestariksi kahdesti peräkkäin 1995–96.

Alpo Suhonen joutui jättämään NHL-päävalmentajan työn terveydellisistä syistä, mutta valmentamista hän ei luopunut. 2000-luvulla hän toiminut SM-liigassa HIFK:n ja Ässien päävalmentajana. Jääkiekon ulkopuolella Suhonen on johtanut niin Turun Kaupunginteatteria kuin Pori Jazzia.